Vuonna 1874 amerikkalainen lääkäri Andrew Taylor Still (1828–1917) alkoi kehittää osteopatiaa. Hänen näkemyksessään ihmiskeho on kuin kone, joka toimii hyvin, jos kaikki sen osat ovat oikeassa mekaanisessa suhteessa toisiinsa. Tämä mekanistinen näkemys ihmisen terveyteen oli tuon ajan lääketieteelliseen ajatteluun verrattuna ainutlaatuinen.
Stillin mukaan kaikki ihmisen osatekijät, keho, mieli ja henki, oli sisällytettävä hoitoon. Hän uskoi, että keholla oli itsesäätely- ja itseparannuskyky ja että keho sisälsi kaikki terveyden ylläpitämiseen tarvittavat aineet. Kehoa oikealla tavalla stimuloimalla nämä aineet auttaisivat sairaudesta toipumisessa. Hän ei pitänyt sairautta ulkopuolisena tekijänä, vaan se oli seurausta kehon osien välisestä epätasapainosta.
Nämä Stillin ajatukset muodostavat osteopatian periaatteet:
1. Keho on dynaaminen kokonaisuus, jonka terveyteen vaikuttavat ihmisen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky.
2. Kehossa on luontainen itsesäätely- ja paranemismekanismi, jonka avulla keho pyrkii säilyttämään sisäisen tasapainonsa (homeostaasi).
3. Kehon rakenne ja toiminta ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
4. Osteopaattinen hoito perustuu näiden pääperiaatteiden ymmärtämiseen siitä, että keho on itsesäätyvä yksikkö ja rakenteen ja toiminnan välillä on vuorovaikutussuhde.
