Mikä on ärtyvän suolen oireyhtymä?
On arvioitu, että ärtyvästä suolesta kärsii jopa 10-20% aikuisväestöstä maailmanlaajuisesti. Huolimatta vaivan yleisyydestä, sen syntymekanismia ei vieläkään tunneta täydellisesti. Oireilu aiheuttaa laajaa morbiditeettia, elämänlaadun heikkenemistä ja kuormittaa terveydenhuoltojärjestelmiä tehokkaiden hoitojen puuttuessa. (Florance ym 2012: 944.) Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) on mielenkiintoinen tila osteopaattisella näkökulmalta katsottuna. Oireyhtymään liittyy yleensä tuki- ja liikuntaelimistön toiminnan häiriöitä. (Kuchera & Kuchera 1994: 109.) Nykytiedon mukaan sitä pidetään aivo-suoli-mikrobiomi -tason kommunikaation häiriönä. Usein ruoka-aineet ja ruoka-aineallergiat ovat merkittävässä roolissa tilan synnyssä ja kehityksessä, joten ravinto tulisi ottaa huomioon hoidettaessa ärtyvän suolen oireyhtymää. (Collebrusco & Lombardini 2014: 309.)
IBS luetaan toiminnallisiin vatsavaivoihin. Toiminnallinen on haasteellinen määritelmä, sillä se on ymmärretty eri tavoin erilaisissa yhteyksissä ja eri ammattilaisten välillä. Yleensä se ymmärretään siten, että vaiva ei ole selitettävissä selkeästi rakenteellisilla tai kemiallisilla tekijöillä. Joidenkin lääkäreiden mielestä toiminnallinen tarkoittaa lähes samaa kuin psykologinen. Joidenkin mielestä vaiva on alunperin psyykkinen josta on oireilu alkanut. (Kuchera & Kuchera 1994: 109.) Kuitenkaan vakuuttavaa näyttöä ei löydy että IBS olisi psyykkistä alkuperää oleva sairaus. (Collebrusco & Lombardini 2014: 310.)
Ärtyvän suolen oireyhtymä on krooninen, toistuva, ei-tarttuva ja ilmeisesti ei-patologinen tila (Kuchera & Kuchera 1994: 109). Oireiluun kuuluu vatsan alueen epämukavuus tai kipu, johon liittyy ripulia tai ummetusta tai molempia. Oireisiin ei liity pahenemista, muita eteneviä suolistosairauksia tai korkeampaa kuolleisuutta, joskin psyykkinen oireilu liittyy useimmissa tapauksissa kuten masentuneisuus ja työkyvyttömyys ja merkittävä elämänlaadun laskeminen. Myöhemmissä tutkimuksissa on tunnistettu IBS:n riskitekijöiksi geneettiset tekijät, traumat ja krooninen stressi, joiden läsnä ollessa altistus suoliston mikrobiomin muutoksille, stressille, infektioille tai ravitsemukseen liittyville tekijöille on laukaissut oireiden alkamisen. (Collebrusco & Lombardini 2014: 310.)
IBS diagnoosi tehdään oireiden perusteella, eikä siis ole mitään laboratorio tai kuvantamismittaria joka osoittaisi sairauden. The Rome Foundation on kansainvälinen yhteistyöjärjestö, joka edistää toiminnallisten vatsavaivojen tieteellistä tukimusta, koulutusta aiheesta ja luokittelua. The Rome Foundation on luokitellut ärtyvän suolen oireyhtymän seuraavasti: (Rome IV Criteria 2016.)
Toistuva vatsan alueen kipu, joka esiintyy keskimäärin vähintään yhtenä päivänä kerran viikossa viimeisen kolmen kuukauden ajan, ja johon liittyy vähintään kaksi tai useampi seuraavista kriteereistä:
- liittyy ulostamiseen
- ulostamistiheys on muuttunut
- ulosteen laatu/ulkonäkö on muuttunut (Rome IV Criteria 2016.)
Ärtyvän suolen hoito osteopaattisesti
Ärtyvän suolen osteopaattisen hoidon tulisi keskittyä normalisoimaan autonomisen hermoston toiminta suolistossa, edistää lymfan virtausta ja hoitaa toiminnan häiriöitä nivelissä, erityisesti niissä selkärangan segmenteissä, joiden alueelta suoliston sympaattinen hermotus tulee. Anatomian ja fysiologian ymmärrys on lähtökohta toiminnallisten vaivojen osteopaattiselle hoidolle, joka pyrkii edistämään kehon omaa itseparantamismekanismia. Hoidon perustana on ymmärrys patofysiologisesta prosessista, joka on johtanut systeemisen tilan kehittymiseen. (Kuchera & Kuchera 1994: 117-118.)
Luca Collebrusco ja Rita Lombardini (2014) esittävät perustellun hypoteesin ja hoitosuosituksen artikkelissaan, jossa käsitellään ärtyvän suolen oireyhtymän hoitoa osteopatiaa ja ravitsemusta yhdistämällä. Heidän mukaansa oireyhtymä johtuu aivojen, suoliston ja suoliston mikrobiomin virheellisestä säätelystä. Aivo-suoli -akseli viestii kaksisuuntaisesti ja mikrobiomi vaikuttaa siihen merkittävästi. Ruoka-aineet tai ruoka-aineallergiat vaikuttavat merkittävästi ja voivat jopa aiheuttaa ärtyvän suolen oireyhtymää, ja siksi ravitsemus tulisi huomioida ja siihen yhdistettynä osteopaattisen tekniikat sopivat rauhoittamaan hermostoa, palauttamaan somaattisia dysfunktioita, lisäämään veren ja lymfan kiertoa ja avaamaan biomekaanisia jännitteitä. (Collebrusco & Lombardini 2014: 309.)
Ärtyvän suolen oireyhtymä on monella tapaa haasteellinen hoidettava ja yhtä oikeaa hoitoprotokollaa ei ole olemassa. Hoito tulisi olla yksilökeskeistä ja perustua löydöksiin potilaan kehossa. Ruokavalio on myös merkittävä tekijä ärtyvän suolen oireyhtymän hoidossa. Esimerkiksi ravitsemusterapeutti tai ravintoon perehtynyt funktionaalisen lääketieteen lääkäri ovat hyviä vaihtoehtoja ohjaamaan sopivan ruokavalion löytämisessä.
Lähteet
Collebrusco, Luca & Lombardini, Rita 2014. What about OMT and nutrition for managing the irritable bowel syndrome? An overview and a treatment plan. EXPLORE 10 (5). 309 – 318.
Florance, Blanche-Maëlle & Frin, Gregory & Dainese, Raffaella & Nébot-Vivinus, Marie-Hélène & Barjoan, Eugénia Marine & Marjoux, Sophie & Laurens, Jean-Pierre & Payrouse, Jean-Luc & Hébuterne, Xavier & Piche, Thierry 2012. Osteopathy improves the severity of irritable bowel syndrome: a pilot randomized sham-controlled study. European Journal of Gastroenterology & Hepatology 24. 944–949.
Kuchera. Michael & Kuchera, William 1994. Osteopathic Cosiderations in Systemic Dysfunction. Greyden Press. Columbus, Ohio.
Rome IV Criteria 2016. The Rome Foundation. Viitattu: 11.10.2022.